Santahamina

Vanhat metsät

Vuosisataiset ranskalaisten, englantilaisten, venäläisten, saksalaisten ja suomalaisten ammusten sirpaleet ovat suojanneet ikimännyt jalostuneemmalta jatkokäytöltä. Saaressa on pääkaupunkiseudun vanhin puusto ja Uudenmaan alueen laajimmat kilpikaarnamänniköt. Naavaakin puissa on. 300-vuotias petäjä ei ole harvinaisuus. Saaren puustoa on hoidettu menneinä vuosikymmeninä harsien, eli puita harkinnanvaraisesti yksi kerrallaan poistaen.

Santahaminan metsät ovat tosivanhoja siis sen vuoksi, että niitä on pommitettu. Vanha puusto on sirpaleiden takia taloudellisesti ”arvotonta”. Vanhat metsät eivät kelpaa paperiteollisuuden tarpeisiin eikä sahoille. Näin on ollut ja tämä tulee vain vahvistumaan huippumodernien ”paperimyllyjen” ja tietokoneohjattujen sahojen aikana. Saarella on myös säilynyt aarnialueita, joihin kirves ei ole pariin sataan vuoteen koskenut. Saaren 300 hehtaarin metsäpinta-alasta on keski-iältään yli 100-vuotiaita männiköitä ja kuusikoita noin 200 hehtaaria.

Saarta on pommitettu:

  • Hattujen sodassa eli Pikku Vihassa 1741,
  • Suomen sodassa 1808,
  • Krimin sodassa englantilais-ranskalaisen laivaston pommituksissa vuosina 1854 ja 1855,
  • lähes koko 1800-luvun ajan Venäjän armeijan tykistöammunnoissa saaren sisäisellä kolme kilometriä pitkällä tykistöampumaradalla,
  • Viaporin kapinan pommituksissa vuonna 1906,
  • Talvisodan ilmapommituksissa,
  • Jatkosodan ilmapommituksissa ja hävittäjinen tulituksissa sekä
  • itsenäisen Suomen Armeijan kovapanosammunnoissa.