Santahamina

Kasvillisuus

Kasvitieteilijät Arto Kurtto ja Leena Helynranta ovat tehneet Helsingin Ympäristökeskukselle Santahaminan kasvikartoitukset. Työ valmistui viime vuoden lopulla. Kartoituksessa tavattiin Santahaminasta 541 luonnonvaraista kasvilajia (sanikkaiset ja kukkakasvit). Määrä voidaan pitää tavattoman suurena.

Santahaminan (380 ha) kasvisto todistaa samaa mitä Vallisaaren ja Kuninkaansaaren kasvilajimäärätkin: sotilassaaristossa kasvit kukoistavat. Em. saarissa lajimäärät ovat poikkeuksellisen korkeat. Luonnonvaraisia putkilokasveja on Vallisaaressa (76,7 ha) peräti 437 ja Kuninkaansaaressa (37,2 ha) 328 lajia.

Saarien lukuja voidaan verrata lajimääriin Helsingin mantereella, jossa keskimäärin on 315 lajia ja enimmillään 430 lajia neliökilometrillä (100 ha). Pääkaupunkiseudun ulkopuolella Etelä-Suomen keskimääräinen lajimäärä on 240–300 lajia ja vain parhailla kalkkialueilla lajimäärä kohoaa 400 lajiin. Keski-Suomessa vastaavat luvut jäävät useimmiten alle 220:n ja pohjoisessa lähes aina välille 85–175. Lähde: Arto Kurton lausunto 24.8.2007.

Kartoituksen perusteella määritettiin kasvistoltaan erittäin arvokkaina alueina arvoluokkaan I Santahaminan Suurlahden alue (7/07) ja Santahaminan Eteläniemen eteläkärki (63/92).

Arvoluokassa II ovat Santahaminan Teerisaari (3/07), Santahaminan Isosaaren pohjoisranta (4/07), Santahaminan etelärannan poukamaa (5/07) sekä Santahaminan lounaisosan suo-ja metsä-aluetta (6/07).

Arvoluokassa III ovat Santahaminan Kiviarkunniemen pohjoispuolen luhta ja lehto (01/07) sekä Santahaminan Teerisaaren kannaksen eteläpuolen luhta (2/07).

Arvoluokka I

(7/07) ”Taisteluampumarata-alue”. Alue on Helsingin mittakaavassa laajin yhtenäinen kasvinsuojelualue, jolla sijaitsee Helsingissä äärimmäisen uhanalaiset lajit varstasara ja nevaimarre. Alue on myös Helsingissä hyvin harvinainen ympäristötyyppi, jossa sijaitsee laaja ja luonnontilainen hiekkapohjainen merenrantaniitty. Alueeseen sisältyy kluuvityyppinen lampi, Kissalampi, josta työntyy kohti länsilounasta pitkä ja kapea luhta- ja niittykasvillisuuskieleke.

(63/92) ”Eteläkärki”. Alueella kasvaa valtakunnallisesti uhanalainen laji keltamatara ja Helsingissä äärimmäisen uhanalainen laji ketopiippo sekä valtakunnallisesti silmälläpidettävä laji ketonoidanlukko. Helsingissä huomionarvoisia lajeja on yhdeksän kasvia. Alueen arvoa lisäävät kohteen ketojen kukkaloisto, muut esteettiset arvot, hyvä säilyminen ja liittyminen arvokkaaseen kulttuuriympäristöön.

Arvoluokka II

(3/07) Teerisaari. Niemessä on Helsingissä harvinainen kasvillisuustyyppi mäkikauraketo. Lisäarvoina Helsingille ovat huomionarvoiset lajit lehtokuusama ja käärmeenkieli sekä kohteen näyttävyys osana Kruunuvuorenselän ja Hevossalmen kansallismaisemaa. Alueen arvoa lisää myös eri kasvillisuustyyppien edustavuus niittysarjoina sekä Krimin sodan jälkeen 1860-luvulla rakennettu ja hyvin säilynyt linnoitusvalli.

(4/07) ”Varusmiesten uimaranta”. Ranta on luonnonsuojelulain mukainen suojeltu luontotyyppi luonnontilainen hiekkaranta. Lisäarvoina Helsingille ovat huomionarvoiset kasvilajit kuten lehtotähtimö, merinätkelmä ja suola-arho.

(5/07) ”A-varastoalueen poukama”. Ulkomeren poukamassa kasvaa alueellisesti uhanalainen liuskamaltsa. Lisäarvoina ovat kohteen luonnontilaisuus, vaikuttava ulkosaaristomaiseman pienympäristö ja kasvillisuustyyppien edustavuus kuten siniheinäniitty.

(6/07) ”Tutkamäen notkon kuusikko”. Alueella kasvaa Helsingissä silmälläpidettävä laji jouhisara. Korpi omaa huomattavat ja edelleen kehittyvät lisäarvot. Lisäarvoina Helsingille on huomionarvoinen laji maariankämmekkä sekä kohteen osittainen luonnontilaisuus, aarnimainen metsäosan näyttävyys, monipuolinen korpityyppien kirjo ja laajuus. Puusto on hyvin vanhaa, ainakin Santahaminan vanhin kuusikko. Sen keski-ikä on 128 vuotta. Alue on kehittymässä aarnimetsäksi, jollaista Helsingissä ei ole.

Arvoluokka III

(01/07) ”Papinlahden eteläranta”. Alue sisältää Helsingissä huomionarvoiset lajit lehtotähtimö, rantayrtti ja käärmeenkieli. Muina lisarvoina ovat kohteen luonnontilaisuus, monipuolisuus murtovedestä lehtoon, kasvillisuustyyppien edustavuus. Alue on myös erikoinen. Rannalla sijaitsee ruohoinen ja heinäinen ruokoluhta, mutta siinä kasvaa sijainnistaan huolimatta runsaasti sisälahdille ominaista kasvistoa.

(2/07) ”C9:n ranta”.  Alueella on huomattavaa lisärvoa kuten kohteen luonnontilaisuus, monipuolisuus ja kasvillisuustyyppien edustavuus ja erikoisuus kuten alueella (01/07).

Vastaa