Santahamina

Talvisodan alku toi pommikoneet Santahaminan ylle

Talvisodan alku toi pommikoneet Santahaminan ylle
7.1.2015, Jarmo Nieminen

Sotablogipiirros-7.1.2015-548x388

KUVA: Inga-Liisa Kauton piirros Santahaminan pommituksesta. Hän on tekstissä mainitun äidin, kansakoulunopettaja Hilja Tervaskarin tyttären tytär. Inga-Liisan äiti ja sisko ovat kuvassa levittämässä pyykkejä.

Tapahtui Santahaminassa aamulla 30.11.1939. ”Ja minä siinä kansakoulun pihalla ähräsin, kun yhtäkkiä minä huomaan, että lentokoneet tulee aivan matalalla, että melkein piippuja hipoo. Ja äijät kurkkii sieltä, näki ihan selvästi, kun ne kurkki. Ja minä näin, että niitten tasojen alla oli punaiset tähdet.

Jolloin minä huuuusin hirviällä äänellä sitten äidille sinne koulun ikkunoihin, että ’Äiti, äiti, ryssä on päällä!’

Mutta oppilaat oli niin fiksuja, – ne oli nähneet sen kans’. – kamala jylinä kävi tietenkin, kun ne meni yli siitä, – nehän oli jo heti ulkona ja juoksemassa kohti pommisuojaa. Ja saman tien se koulu tyhjeni ihan muutamassa hetkessä. – – Ja hälytyssireenit soivat nyt vasta kaupungissa.

Ja meillä ei ollut mitään hälytystä. Mutta pommeja tuli kyllä niin sen päivän kuluessa.”

Talvisota alkoi Helsingissä yleisellä ilmahälytyksellä ja ilmatorjuntapatterien torjuntahälytyksellä kello 09.15. Neuvostoliittolaiset pommikoneet ilmestyivät Helsingin ilmatilaan viisi minuuttia myöhemmin. Kolme SB-pommikonetta lensi kaupungin yli pudottaen ammuksia Pasilan ratapihalle, Malmille ja Tikkurilaan.

Santahaminan kansakoulun päivä oli juuri alkanut. Koulun päiväkirjoista löytyvät merkinnät sodan alkamisesta:

”Venäläiset hyökkäsivät, Santahaminan pommitus alkoi 9.20.”
” Koulutyö keskeytyi venäläisten ilmapommituksen takia, sodan alkaessa kello 9.20.”

Lähimmät pommit putosivat 100 metrin päähän koulurakennuksesta. Opettajat ja oppilaat kyyhöttivät koko päivän Santahaminan pommisuojassa, venäläisten vuonna 1915 rakentamassa betonisessa sähkölaitoksessa. Saaren koillisrannan suurella rakennustyömaalla oltiin tietämättömiä ilmahälytyksestä.

Kello 10.35 kahdentoista venäläisen pommikoneen ilmahyökkäys tuli täytenä yllätyksenä. Kadettikoulun työmaalla rakennusmiehet katsoivat koillisen suunnasta tulevia pommikoneita, avautuvia pommiluukkuja ja irtoavia pommeja. Koneet lensivät rakennustyömaan yli matalalla. Pommit irrotettiin työmaan yläpuolella.

Erik Hautamäki kertoo kirjassaan Kotisaareni Helsingin sylissä – Santahaminaa 1921–39, Talvisodan syttymisestä seuraavasti:

”Olimme juuri tulossa talon edustalla olevan metsikön läpi. Laskimme kaapin maahan ja kiiruhdimme juoksujalkaa Kadettikoulun itäpäähän kuuntelemaan moottorin jyrinää ja katselemaan taivaalle. Siihen oli kertynyt jotakuinkin kaikki työmaan väki ihmettelemään, mistä oikein oli kysymys. Pommikoneet ilmestyivät näkyviin ja moottoreiden jyly täytti tienoon.

Ne tulivat aivan matalalla. Olivatko ne omia koneita? Eivät olleet, sillä siipien alla paistoivat punaiset neuvostotähdet. Juuri yläpuolellamme avautuivat pommiluukut ja pommit alkoivat pudota kohti maata. Kaikki työmaan ihmiset ryntäsivät tai ainakin yrittivät rynnätä kaaosmaisesti päädyssä olevasta ovesta sisään ja kellariin (Kadettikellariin). En sotkeutunut siihen joukkoon, vaan suojauduin metsään.

Repivät räjähdyksen äänet täyttivät ilman. Pommit, joiden olin nähnyt irtoavan koneista, räjähtivät ja jälkeenpäin kuulin, että ensimmäiset olivat osuneet ruokalarakennuksen päädyssä olleeseen käymälään, ja siellä tarpeillaan ollut keittiöapulainen oli kuollut välittömästi.

Lieneekö ollut talvisodan ensimmäisiä uhreja samoin kuin konekivääriampuja viereisen kasarmin katolla.”

Kohteena olivat Santahaminan kasarmialue ja merilentoasema. Pommit eivät kuitenkaan osunut täysin kohdalleen.

Kasarmit, lentoaseman laiturilaitteet ja lentokonehallit säilyivät lähes vaurioitta. Kunkin (neljän) lentueen pommisarja kattoi noin 50 x 100 metrin kokoisen alueen. Koneissa oli kantokykynsä mukainen maksimikuorma, kuusi 100 kg:n miinapommia. FAB-100 pommeja (Fugasnaja avijabomba 100) pudotettiin Santahaminaan 72 kappaletta.

Jo pommituspäivänä huhuttiin, että Santahaminassa olisi kuollut 15 henkilöä kasarmin saadessa täysosuman. Asia vahvistettiin lehtien sivuilla ja myöhemmässä historiankirjoituksessa. Todellisuudessa Santahaminassa kuoli ensimmäisessä pommituksessa neljä henkilöä, mutta ei kasarmin saadessa täysosuman.

Yksikään kasarmeista ei tuhoutunut, pommit osuivat pihoille ja puistoihin. Kaksi Uudenmaan Rykmentin ruokalan naistyöntekijää menehtyi ruokalan piha-alueelle pudonneen pommin sirpaleista.

Kolmas pommituksessa menehtynyt henkilö oli merilentoaseman työntekijä. Neljäs pommituksen uhri oli Lentolaivue 36:n sotamies. Hän kuoli pommikoneen konekivääritulituksessa ilmatorjuntakonekivääripesäkkeeseensä kasarmin katolle.

Kansallisarkiston menehtyneet-tietokanta tunnistaa Helsingin alueen ensimmäiseksi sankarivainajaksi juuri edellä mainitun sotilaan – vuonna 1918 syntyneen loimaalaisen Mikko Eelis Suomisen.