Päivä Santahaminassa

Petri Jokinen
20.8.2018

Santahaminassa on lajistoltaan rikas eläimistö, niin hyönteisiä,
 lintuja kuin nisäkkäitä ja kasvisto suojassa suljetulla saarella
Santahaminassa on lajistoltaan rikas eläimistö, niin hyönteisiä, lintuja kuin nisäkkäitä ja kasvisto suojassa suljetulla saarella
Venäjänvallan aikainen punatiilinen asuinrakennus ja samalta ajalta
 kiinalaisten sotavankien tekemä mukulakivitie
Venäjänvallan aikainen punatiilinen asuinrakennus ja samalta ajalta kiinalaisten sotavankien tekemä mukulakivitie
Kilpikaarnamännyllä on ikää parisataa vuotta ja pituutta sekä
 paksuutta, vertailukohtana oppaamme kapteeni Petri Jokinen
Kilpikaarnamännyllä on ikää parisataa vuotta ja pituutta sekä paksuutta, vertailukohtana oppaamme kapteeni Petri Jokinen
Saaren varsinaista tarkoitusta, sotilaskoulutusta edustakoon Pasi
 -panssarivaunu
Saaren varsinaista tarkoitusta, sotilaskoulutusta edustakoon Pasi -panssarivaunu

Turun Työväenopiston 38 opiskelijaa oli Pirjo Haapalan järjestämällä ryhmämatkalla Santahaminassa Helsingin edustalla keskiviikkona 15.8.2018. Ohessa artikkeli vierailusta.

Santahaminan retki
 

Pirkko Väänänen, teksti ja kuvat

Turun Työväenopiston 38 opiskelijaa oli Pirjo Haapalan järjestämällä
ryhmämatkalla Santahaminassa Helsingin edustalla keskiviikkona
15.8.2018.

Kuljimme Santahamina-seuran toimesta oppaana olleen kapteeni Petri Jokisen ja vaimonsa Millan erinomaisella opastuksella tutustumassa saaren historiaan, rakennuksiin, sotilaskoulutustoimintaan ja asukkaiden arkeen.

Kotoa lähtien bussiretkelle Turusta Santahaminaan ja takaisin sekä ateriointi ja nelituntinen kävely saarella vei aikaa noin 12 tuntia. Sää suosi. Turusta lähdettäessä sateli, mutta perillä oli pilvipoutaa ja noin 20 astetta.

Lopputuntuma käynnistä oli runsaan tiedollisen annin lisäksi henkinen
ja tunneperäinen virkistyminen. Saarella kasvoi vanhoja 200-300
-vuotiaita kilpikaarnamäntyjä ja muita vanhoja puita metsässä, kaikki
hyvinvoivaa ja täynnä energiaa, jonka kulkija sai vastaanottaa
rauhallisessa, puhdasilmaisessa ja lämpimässä kesäsäässä käveltäessä.

Olen poiminut seuraavia ja osin myös jäljempänä mainittuja tietoja
kirjasta Santahamina, sotilassaaren luontoaarteet, toimittajana Jarmo
Nieminen, Maanpuolustuskorkeakoulu 2009. 

Saaren vaiheet voidaan jakaa kolmeen kauteen, 1) Sandham – muinaisten merenkävijöiden ja sotilaiden saari 1100-1808, 2) Ostrov Lagernyi – venäläinen sotilasleirisaari 1808-1918, 3) Santahamina – suomalainen varuskunta 1918- .

Saari on suljettu ja sinne pääsy vaatii kulkuluvan tai vierailusopimuksen.  Saarelle tullaan pohjoisesta Herttoniemen ja Laajasalon kautta Hevossalmen siltaa pitkin. Heti sen jälkeen on henkilöllisyyden ja kulkuoikeuden tarkastus.

Pyöreähkön saaren pinta-ala on 388 ha ja merenrantaa on 14 km.

Santahaminassa työskentelee tai harjoittelee noin 4000 henkeä päivittäin ollen joko varusmiehiä, maanpuolustuskorkeakoulun opiskelijoita, upseereita ja siviilejä perheineen. Vakituisia asukkaita on yli 400. Saarella on
lapsille ala-asteen koulu, esikoulu ja lastentarha.

Saarella on Museoviraston suojelemia rakennuksia satakunta.
Rakennuksia on 1800-luvun alkupuolelta 2015 asti. Saarella on myös
maisemallisia ja toiminnallisia suojelualueita ja muistomerkkejä.
Saarella sijaitsi 1918-19 punavankien leiri yli 2000 naiselle, joista
vajaa 2000 kuoli tauteihin ja aliravitsemukseen. Heidän hautansa ja
tapahtuman muistomerkki on saarella.

Saari on valtaosaltaan havumetsän peittämä. Siellä on kaksi
hiekkakangasaluetta ja muutama pieni lampi sekä lehto ja suoalue.
Asutus ja rakennukset ovat keskittyneet saaren länsipuolelle.
Itäpuolella on suljettu ampuma-alue.

Saaren erikoisen historian muistona on mm. Venäjän vallan ajalta
kiinalaisten sotavankien rakentama mukulakivikatu ja sitten talvisodan
jäljiltä venäläisten sotavankien rakentama urheilukenttä. Venäjän
vallan aikaiset lukuisat punatiilirakennukset miellyttävät silmää ja
sopeutuvat hyvin maisemaan ja ne ovat kunnostettuina edelleen
käytössä.

Alussa mainitusta kirjasta saa tietoja niin saaren asutuksen eri
vaiheista kuin alueen luonnosta. Ihmisten osalta nykyinen saari
vaikutti hyvin turvalliselta, järjestäytyneeltä, avaralta,
levolliselta, siistiltä ja hoidetulta. Bussilinja 86 kulki saarelta
mantereelle. Lapsia oli ala-asteella 100 paikkeilla. Osa tuli
sinne Laajasalon puolelta.Näin koululaisilla oli kavereita lähellä
ja he saivat leikkiä suojatussa ympäristössä.

Salaattilounas ja iltapäivän munkkikahvi sotilaskodissa virkisti
retkeilijöitä. Opastettu kierros oli täynnä kiinnostavaa asiaa ja
nähtävää. Kävely raikkaassa ulkoilmassa ja kuuntelemaan pysähtely
rytmittivät kierrosta niin, että kaikki pysyivät mukana. Saari oli
tasainen ja oli helppo kävellä pikkuteitä pitkin. Bussimatka
Grandellin liikenteen autossa sujui rennosti ja joutuisasti. Oli
antoisa päivä, kiitos.

Ehdotus saaren historian hohdon lisäämiseen:


Saarelle oli 1908 rakennettu kaunis pieni ortodoksikirkko, joka
purettiin 1972. Paikalla on nyt vain kivijalka ja koivupuinen
hontelo risti. Kirkon voisi rakentaa täysin uudelleen, koska
valokuvia siitä on. 

Mutta nyt kirkosta voisi tehdä rauhankasvatuksen symbolin sotilassaarelle, ekumeenisen tilan, missä niin luterilaiset,katoliset, ortodoksit ja muut uskovaiset tai uskomattomat voisivat hiljentyä ja kokea kauneutta ja rauhaa sekä mietiskellä ja löytää yleisen ihmisyyden sisältään ja yhteyden ihmis- ja luomakuntaan.